Tämä on jatkoa sille edelliselle tarinalle!
 Niin kuin kerroin olen maalta kotoisin ja ne ihmiset siellä
 eivät tienneet milloin pienen kisun saa antaa pois emolta.
 Niinpä sain kodin erään ihmisen luota,ihan kiva koti
 mutta sillä ei ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä minulle.
 Olin siellä kolme vuotta kun se ihminen kyllästyi minuun
 ja haki minulle uutta kotia.Olisi vienyt lääkärille jos en
 olisi saanut kotia mamin luota,täällä oli jo Valpuri ja sen
 Veli oli juuri mennyt sateenkaarisiillalle,kisujen taivaaseen.
 Joten sain kodin ihan sattumalta Valpurin kaverina.
 Mutta ei meistä kavereita tullut en ole koskaan oppinut
 olemaan toisten kisujen kanssa.
 Tässä pidän paikkaa mamille,olen mamin oma tyttö.
 Suukotan ja tarvon mamia ja mami rapsuu mua,vähän saa
 jo massuunkin koskea,aluksi ei saanut ollenkaan.Ja vieläkin
 olen tarkka seurastani en tule kaikkia tervehtimäänkään.
 Mutta jos tulee sellanen ihminen josta mä tykkään istun kyllä
 vieressä ja seurustelen tiiviisti.Mä olen mamista vähäs mustis
 en päästä toisia sen lähelle ollenkaan,siks mä nukunkin
 yöllä olkkarissa ja ovi on kiinni.Mä sit otan mamin kans
 päikkäreitä sillon ei saa toiset tulla häiriin meitä.
 Tässä on sellanen ilme kun ulkoa kuuluu jotain ääntä ja mä en tiiä
 pitäiskö mennä kattoon vai ei,mami sit sano ettei tarvi mennä,ei oo
 mitää hätää ole ihan rauhassa vaa.