Mami vei eilen mua ulos vaikka en olis halunnu,oli niin viileetä että olisin halunnu
olla sisällä lämpimässä Valpurin kyljessä.Mutta ei mami uskonu vaikka yritin kertoo sille.
Tähän parvekkeen alle parkkeerasin ensin mutta ei se mamille kelvannut.
Sitten mentiin eteenpäin ja löysin täämösen kiva piilon,mutta ei sekään kelvannut.
Tässä mennään taas eteenpäin,vaikka mami kyllä sanoikin että mulla ja aasilla
on joitakin yhteisiä piirteitä.Mä en kyllä ymmärrä mitä se sillä tarkoitti.
Johtuisko se siitä että mä juutuin paikoilleni enkä tahtonut liikkua mihinkään
mutta mami paijatti ja jutteli niin kyllä mä sitten kävelinkin,ihan mamin mieliks.
Enkös vaan ollutkin kiltti poika?Tänään on toivottavasti Valpurin ulkoilupäivä.
Se on niin rohkea tyttö,se antaa kaikkien rapsuu sitä,mutta mä en anna,pitää näet
olla tarkkana kuka mua koskee.
Kaunista syksyä kaikille kamuille toivottaa yks kollipoika.